Ammatillinen näyttö YP 4

Alkaa olla tämä työharjoittelu viimeistä viikon vaille taputeltuna, kuinka aika voi mennä näin nopeasti? Jotta reissu ei menisi ihan pelkästään viikinkien kanssa karkeloinnikssi, kuuluu työharjoitteluun myös ammatillinen näyttö tai yrkesprov eli YP4. Tämän kurssin tarkoituksena on ollut totutella työskentelemään kultasepän työpajassa osana työyhteisöä ja opetella sitä arkista aherrusta, mitä tulevaisuudessa sitten ehkä omassa pajassa tai jonkun toisen luona työskentely tulee sisältämään. Eli ihan kaikkea korjaustöistä uusien mallien valmistamiseen, oman hyvän lisän tähän harjoittelujakson toi liikkeen muutto uusiin tiloihin ja kaikki ne pienet asiat mitä muutto voi tuoda tullessaan. Ei voi vain iskeä työkaluja laatikkoon ja kiikuttaa niitä paikasta A paikkaan B ja olla onnellinen vaan pitää miettiä liikkeen pintoja, pitääkö maalata? Mites valaistus? Julkisivu, turvallisuustekijät, mainostus, tuotteet, työpaja jne. jne... Kaikki ja vähän enemmän pitää miettiä ja valmistella jotta uusi paikka on toimiva ja asiakkaiden kannalta houkutteleva kokonaisuus.

Mietimme siis yhdessä Fridan kanssa mikä voisi olla sopiva työ,

Ensin piirretään istukalle kaava/
We start with drawing a template
for the setting. 

minkä voisin tehdä näyttöä varten, sopivan haastavaa ja sellaista mitä voisi myöhemmin laittaa myyntiin. Fridalla on tällä hetkellä projektina uuden malliston luominen käyttäen jo aikaisemmin tutuiksi tulleita pieniä simpukoita ja siitä se ajatus sitten lähti. Posteljooni oli tuonut uusia valuja ihan kaukaisesta Suomesta saakka ja niistä voisi tehdä uuteen mallistoon sopivan sormuksen vähän erilaisella kivi-istutuksella. Tarkoituksena olisi että valmistamani sormus olisi ns. originaali eli siitä tehtäisiin valuyrityksessä kumimuotti ja sitten vaan sarjaa uunista ulos. Valettavaksi päätyvän mallin

Sitten vähän salailu, muotoilua
ja juottamista/
The it's time to saw, bend and solder

valmistamisessa pitää pitää mielessä että varsinainen kappale kutistuu n. 10% eli materiaalivahvuudet on mietittävä sen mukaan ettei tule ikäviä yllätyksiä myöhemmin.

Fridan kanssa päädyimme lopulta kartioistukaan joka tulisi 5 mm kivelle, istukan ainevahvuudeksi 0,7 mm ja istukan molemmille puolille tulisi kaksi simpukka ja niiden jatkoksi sileä puolipyöreä runko. Lopulta päädyin tekemään neljä kappaletta malleja eri kokoisilla simpukoilla ja yksi näistä on tehty 3 mm kiville ja muita hieman pienemmillä ainevahvuuksilla, koska myöhemmin on tarkoitus saada sama sormus mallistoon myös kultaisena. Tämä on siis

otettava huomioon mallin teossa jotta lopullinen tuote on sekä materiaalien että hintansa osalta järkevintä mittasuhteissa.

Demonstration of skills YP4 or exam, be afraid! 

My time here in Iceland is almost over and it's going to be a tough time to back my bags and head to the airport. Before we get to the sad part, let's see what I did last week. Since the real reason I'm here in Iceland is not frolicking around with Vikings

Näistä pitäisi tulla jotain kivaa/
Combining these should give us
pretty things

but to have a real inside look what it is to be a goldsmith and work in a workshop as a part of a team. This being said there's also an exam to be done or like we call it in school yrkesprov YP or demonstration of skills. 

This 10 weeks period is really been a good time for me, I've been able to see two different workshops and also the fun than is called moving your shop to a new location. It takes a lot more than just stuffing your tools to boxes and moving them from point A to point B, it's about renovating, marketing, timing and getting the new place

Muotoilua ja muotoutumista/
Getting into shape

functional both for the customers and for yourself as a goldsmith. 

So we put on our thinking hats and started to think about what I should do as a demonstration? It should be something for both of us, complicated enough for me and something Frida can use in the future. Since she has a new collection under work and the postman had brought a package filled with casted seashells in a new size and model, maybe there's something I can do with them? Finally we got a plan, I was to do a prototype for a ring to

Sitten vaikein osio eli
kuinka saada sormus
kasaan ja vieläpä pysymään
suorassa/
The hardest part, soldering
and getting it to stay straight

be sent to casting using the new shels and a new type of stonesetting, a tapered bezel or cone setting. When making an original to be casted one should remember that the final product is going to be 10% smaller than the original so the choice of materials should be made with care. I ended up making four different kinds of variations of the ring, three for 5 mm stones and one for 3 mm stone and this is also a bit smaller than the others since the plan is to get it casted in gold. 

Valmis!/ All done! 

Uusia tuulia ja vanhoja temppuja

Viime viikko meni sitten vähän erilaisissa meiningistä kuin yleensä, sillä liikkeen muuton myötä pääsin "päivähoitoon" toisen kultasepän luokse siksi aikaa kun Fridan työpaja oli poissa käytöstä. Pääsin siis tutustumaan Jón Halldór Bjarnassoniin ole kavereiden kesken Nonniin ja näkemään vanhemman polven kultasepän työskentelyä. Nonnin liike sijaitsee Hafnafjördurissa pienellä kävelykadulla eli Strandgatanilla ja sieltä löytää niin kansallispukuihin kuuluvia koruja kuin kellojakin eli jos rannekellosta patteri piiputtaa niin nokka kohti Nonnin ovea (pientä mainostusta hups).

Sommittelu ennen juottamista/
Getting the final form before soldering

Spiraali syntyy ja vielä ihan käden käänteessä/
Spinnin' some spirals for earrings 

Nonni on kolmannen polven kultaseppä ja hänen liikkeensä valikoimista löytyy myös hänen isänsä valmistamia korumalleja eli perinteitä vaalitaan. Nonnin isä oli taitava filigraanin tekijä ja sain keskiviikkona kokeilla filigraanin tekoa ja testata hänen käyttämää työkalua, jolla saadaan tehtyä siistejä lankaspiraaleja helposti. On hyvä huomata kuinka ratkaisevan tärkeää oikeanlaiset ja materiaalit ovat filigraanin teossa, sillä valmistamani korvakorut ovat paljon paremman näköiset kuin
mitä koulussa olen tehnyt. Filigraaniin tulevia lankoja ei kieputeta yhteen vaan ne valssataan ensin ohueksi ja lankojen reunoihin tehdään hienon hieno hammastus ihan omalla työkalulla.

Filigraanin lisäksi teimme yhteistyössä sormuksia paikallisista korukivistä ja perjantaina sain tehdä vielä riipukset. Oli mukavaa päästä näkemään vähän erilaisimpia työtapoja ja tutustua Nonniin, vaikka sujuvaa yhteistä kieltä ei ihan ollutkaan niin hyvin tultiin juttuun ja viihdyin hänen työpajassa hyvin. Jännä fakta: koruja voi pesun jälkeen kuivata sahanpurujen seassa jos ei paineilmakompresoria satu löytymään ja hiustenkuivaaja on muussa käytössä. Kappale vaan purujen joukkoon ja odotellaan hetki, vähän voi ravistellakkin ja tadaa koru on kuiva. Sain lisäksi selata vanhoja malli- ja luonnosvihkoja,  jotka Nonni oli saanut erään vanhan kultasepän jäämistöstä ja lisäksi pääsin tutustumaan muutamaan muuhun paikalliseen kultaseppään eli verkostoitumista on myös tullut tehtyä.

Filigraanin juottamisen kannattaa
käyttää juotospurua/ The powdered
solder is the best to use when doing
filigree

Valmista tuli, ehkä vielä tarvitsee
harjoitella lisää mutta ei huono muuten/
And we're done, maybe a bit more
practice but not too shabby if I say so myself. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Gettin' some new perspective

Last week was a bit different from the usual routines I've had, we packed the old workshop into boxes and it was moved to the new location here in Skolavegurstigur in the heart of Reykjavik. Since it was a long time for me to wait before we could get back to business we came up with a great "daycare plan" for me: I could tag along another local goldsmith in Hafnafjördur and see his workshop and learn from an older master. So on Tuesday last week I went to work with Jon Halldor Bjarnasson or Nonni as they call him, and see what goes on in his shop on Strandgata. He does all kinds of things from repairing jewellery and even hairclippers and musical instruments :) to your basic watch repairing, so if ever you'd be in need of a new battery to your watch jus go and see Nonni.

Sahanpurulaatikko toiminnassa,
huomatkaa tyylikäs valaistus ja ihan
ilman filttereitä/ The box of sawdust
in action, notice the very professional
lightning, all this without any filters. 

Nonni's grandfather and father were also goldsmiths and I got the chance to see his father models that he still has available and flip through a very old sketch book by a long passed master filled with drawings and sketches for engravings and such, talk about history in the reach of your hands. Since I am interested to learn more about making filigree and Nonnis father was very skilled filigree worker was this an excellent chance for me to see his work and try what I had learned in school with better suited materials and tools. Nonni had another goldsmith visiting him on Tuesday and he was actually there for getting some wire prepared for filigree (it's great when you have a close community of goldsmiths who won't see each other as competition but as friends and are ready to borrow tools, equipment and knowledge to each other). He showed me a tool he used to make a fine "tooth pattern"? thing (my explanations are priceless, I know) on the edges of a wire that has been rolled flat. It basically looks the same that the wire would look if you twist two strands together and roll them but it's much more finer and the end result is better looking. You can really see how right kind of materials and tools will make a difference in the end and maybe also some skill development has happened during this time, because the earrings I made now look a lot better than the ones I've made in school.

We made some rings with Icelandic stones together with Nonni and on Friday and this week's Monday I made also some necklaces. It was a great experience for me to see his workshop and specially meet Nonni. Although we didn't always speak the same language we still understood each other and I liked my stay in his shop. I learned a new old trick of the trade: the sawdust box. If you don't have pressurised air or a hairdryer at your disposal you can dry your jewellery by putting them into a box filled with sawdust. Just shake a little and let them sit in there a while an voila,  the piece is nice and dry.

Aika kuluu...

Niin siinä sitten taas kävi, että työharjoittelujakso on jo yli puolessa välissä ja tuntuu siltä että vastahan mä tänne tulin ja kohta on alettava ajattelemaan miten ne matkalaukut taas pakattiinkaan. Koska viime ja edellisviikko jäivät kokonaan raportoimatta niin on varmaan ihan hyvä idea, jos kerään tähän postaukseen yhteenvedon kolmesta viimeisimmästä työviikosta.

Näinä kolmena viikkona olen enimmäkseen istuttanut kiviä erilaisiin sormuksiin, riipuksiin ja muutamaan rannerenkaaseen. Lisäksi pääsin pikaisesti tutustumaan paikalliseen kultaseppäkouluun ja vilkaisemaan mitä täkäläiset opiskelijat oikein touhuavat. Toisen vuoden opiskelijat olivat juuri opettelemassa filigraania ja ekaluokkalaiset pääsivät nauttimaan medaljongin valmistuksen riemukkaista hetkistä. Valitettavasti kuvien ottaminen unohtui, mutta ennenkuin tätä tekstiä lukevat luokkakaverit ehtivät hakea hankoja ja soihtuja ja järjestää "hilataan Johanna lipputankoon-festarit", niin tarkoitus on käydä koululla vielä uudemman kerran ja silloin lupaan liimata kameran pikaliimalla kouraani.

Oman mukavan lisänsä tavalliseen arkiseen aherrukseen tuo ensi viikolla uhkaavasti lähestyvä muutto uusiin tiloihin. On ollut mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea pientä ja vähän isompaa järjestelyä on tehtävä, ennenkuin on aika pistää kamat laatikoihin ja siirtyä kohti uutta osoitetta ja uusia haasteita. Uusien tilojen remontti etenee hyvällä vauhdilla ja alkaa kohta olla jo loppusuoralla, joten ensi viikolla on varmasti jo kuviakin nähtävillä. 

On ollut mukava huomata tässä töiden lomassa, että varmuus omista taidoista on herännyt ja ihan kuin vahingossa sitä tekee ihan rutiinilla hommia, joita en olisi uskonut tekeväni tällaisella varmuudella ennen tänne lähtöä. Ilmeisesti mun itseluottamus on ollut täällä rantalomalla tai jotain, sillä huomaan että nyt alkaa se kuuluisa tekemisen meninki jo löytyä ja muka vaikeat jutut luonnistua. Totta kai tulee välillä sellainen olo että nyt tää on vaikeaa ja en mä osaa tehdä tällaista, mutta se epävarmuus on onneksi hävinnyt melkein yhtä nopeasti kuin on tullutkin kun on vain käynyt mielessään läpi tarvittavia työvaiheita. Frida on ihanan kannustava ja neuvoo tarvittaessa ja on oikeasti mukavaa tehdä töitä kun ilmapiiri on sopivan rentoutunut  ja rauhallinen. Kun vielä saisi lopputyön  osalta pään pois tyhjäkäynniltä niin tilanne näyttää jo suorastaan valoisalta.

Kuvat ovat sitten näemmä ihan päin sanonko mitä, mutta tähän on vaan ilmeisesti tyydyttävä sillä IT-tuki on sairaana (paranemisia sinne kotiin xoxox)/ The pictures are set a "bit" weirdly but we just need to live with it because my IT-support guy is sick (get well soon baby xoxoxo)

Sain korjata vanhan sormuksen

jonka runko oli ajan kuluessa 

katkennut/ I got to make a new

shank to a old ring

Ensin vanha runko pois ja uutta

tilalle/ we take the old shank off 

and make a new one

Valmista tuli/ All done 

Vähän väriä arkeen/ Let's
have some colour

Olen jopa tehnyt töitä ja minulla on

todistusaineistoakin/ Now I have proof

that I've been working 

(This is a staged situation

and has nothing to do with the text)

Rannerenkaita työn alla/ Makin' some
bracelets

Lisää ihania kiviä, nyt vuorossa

suosikki sinistä eli Mystic Topaasi/

 More colourful stones, these

are one of my favourites:

the Mystic Topaz, i just love the 

teal colour they have

Rannerenkaat saavat muotonsa/

Forming the bracelets

Time Flies

Time has really been in a hurry, it feels so weird to think that I just got here and now it's past the halfway point already. Soon I need to start thinking how to pack my bags again and how many Puffin plushies I need to buy to my family, Noo I just got settled in, I'm not ready for this! Since the last three weeks have just been running along and I haven't had the "time" (I blame Youtube, dircovering it was a BIIIG mistake...) write down a nice report about them so this is a combination of all of them. 

These few weeks have been all about setting stones to a variety of jewelry: rings, earings, necklaces, earrings you name it and I deliver, and it's been all about colours since it's winter and you need something to brighten up the dark days. I also had a chance to visit the local school for goldsmiths and to see what the students here are up to. The first year students were having fun time learning how to make a locket (I feel your pain, it can be tricky and stresfull) and the second year students were having filigree course( seven weeks just for filigree, me want!) and it looked amazing. Now it's time to make a confession: I forgot to take pictures... sorry? Now before my classmates go get their pitchforks and torches and arange a nice welcome home party for me at the airport lynchmob style, I promised to go and visit the school again later and make a documentary about it. Scouts honour (wait I wasn't a scout, oops, don't tell anyone I said that)

It has been so weird and exiting to just realice that Holy Cow I know stuff! I know how to do these things! I can do these things without even thinking about it twice, I just say Okay and do it and I love it. Looks like my selfconfidence was having it's beach resort vacation here, I always thought it was on a permanent vacations in Bahamas or something but here? Who would have known? Frida is so supportive and I really feel like my ocupational confidence is starting to grow again. I'm starting to feel like a real Goldsmith, the road is still long and filled with perils but now it feels like I've found my guiding star to follow and it feels so good. Just hoping that this will make things easier for me when I'm making my finall exam back home. I still haven't found my creativity yet, wonder if it's in Antartica or some other random place? If you happen to bumb into it can you tell it to call me or just to come home ASAP, I'd like to have a word with it...

Hei me mentiin ajelulle!

Nyt tapahtui se, mitä olin ehtinyt jo vähän odottaa tässä viime aikoina, sain sitten tämän ihanan flunssan/influenssan/hyppykupan, mikä on kaatanut ihmisiä petiin oikein urakalla. Tiedä sitten onko tämä suomalainen vai islantilainen versio, vuokraemäntä kävi Lapissa ihmettelemässä sikäläistä meininkiä ja toi ilmeisesti muitakin matkamuistoja tullessaan, kuin pelkästään suomalaisia ruokia. No , jos jotain hyvää tästä sängyssä makoilusta on, niin onpahan ainakin aikaa kirjoitella kaikkea jännää.

Nyt seuraa siis toinen osa luvatusta turistimeininki-kirjoittelusta eli missä on tullut luuhattua? Jos tahtoo kutsua itseään kunnolliseksi turistiksi, on käytävä ainakin pulikoimassa Blue Lagoonissa ja kiertelemässä Golden Circlessä. Voin siis hyvällä omatunnolla sanoa käyneeni nyt molemmissa ja kieltämättä ymmärrän kyllä miksi niissä kannattaa käydä. Pääsee näkemään täysin erilaisia maisemia ja näkemään ihan livenä, mitä se tuliperäisyys oikeasti tarkoittaa käytännössä.

Ensiksi matkamme käy Blue Lagoonin kylpylään, jonne pääsin käymään yhdessä Ingan ja hänen tyttärensä kanssa, tyttöporukan bileet jee. Jos Blue Lagooniin tahtoo mennä käymään ja paikallista seuruetta ei satu olemaan niin eipä hätää, paikalliset matkanjärjestäjät tarjoavat bussikuljetuksia paikan päälle vaikka suoraan lentokentältä. Ainakin Reykjavik Excursionsin palvelupaketeista löytää erilaisia vaihtoehtoja, joista voi valita vaikka koko päivän kestävän kiertoajelun ensin muissa kohteissa ja sitten viimeiseksi hemmotteluksi pääsee pulikoimaan laguunille, tai sitten vaan ihan pelkkä uimareissukin onnistuu. Itse kylpylästä voi ostaa erilaisia lippupaketteja ihan perus uiskentelusta aina luxushoitoja sisältäviin paketteihin, hintaa peruslipulla on 35€ ja kaikkein kalleimmalla paketilla 165€. 2-14 vuotiaat lapset pääsee ilmaiseksi sisään ja 8-vuotiaat ja sitä nuorempien on pidettävä kellukkeita, niitä saa nettisivujen mukaan lainaksi lipunmyynnistä. Vesi ylettyy muutamia matalampia paikkoja lukuunottamatta minua (164 cm) rinnan korkeudelle joten se on syytä ottaa huomioon lasten kanssa, tietyissä paikoissa on myös istuinkorokkeita veden alla, joille pääsee lepäämään. Pohja on  suurimmaksi osaksi mustan hieno hiekan peittämää, paikoitellen on joitain kiviä, mutta ei mitään varpaan murhaajia ainakaan heti löytnyt. Sitten joissain kohdissa on samaa mutaa, jota tahkotaan naamaan, mutta se on kivan lämmintä joten kesäinen fiilis on taattu kun varpaansa sinne tökkää, ihanaa. Seinämät ja muut veden kanssa kosketuksissa olevat pinnat ovat saaneet ajan kuluessa valkoisen kalkki? suola? jotain pinnan, joka tuntuu sileältä ja oikeasti luulin aluksi, että joku on nähnyt rakennusaikana vaivaa ja pinnoittanut altaan seinät kivasti, mutta kuinka väärässä olinkaan.

Sitten hiukan faktaa vedestä: se on suolaista, siis ihan suoraan merestä suolaista. Blue Lagoonin hienous ja syy miksi se on maailman 25 ihmeen joukossa, on sen vesi ja siinä olevat ainesosat. Vesi kulkeutuu maan alaisia onkaloita pitkin mereltä laguunille ja lämpenee matkan aikana maan sisällä ja pinnalle päästyään se onkin kivan lämpöistä 37-39 asteista. Matkan aikana veteen liukenee erilaisia mineraaleja ja vedessä on myös levää jne. jänniä aineita joten uimassa käyminen tekee myös hyvää iholle ilmeisesti erityisesti jos kärsii psoriasiksesta, niin kannattaa tulla kokeilemaan kylpemistä. Hiukset kannattaa kuitenkin suojata ennen uimaan menoa suihkutiloissa olevalla hoitoaineella, suolainen vesi ei tee niin hyvää hiuksille. Tietenkin on hyvä muistaa, että koko alue on maauimalan tyylinen laitos, eli pää voi joskus palella jos on tuulinen keli.

Blue Lagoon on ihan nimensä veroinen, vesi on maitomaisen

Kuvaa Laguunin sisäänkäynniltä/

At the entrance of the Lagoon

vaalean sinistä ja ihanan lämmintä. Altaaseen pääsee vaikka suoraan sisältä kahlaamalla ja allas alueella pääsee kiertelemään ihan vapaasti. Lisäksi pääsee höyrysaunaan ja ihan oikeaan suomalaiseen saunaan, harmi vaan että siellä käydessäni joku pöljä oli sulattanut vesiämpäriin reiän niin ettei löylyä päässyt heittämään. Jos jano ja lämmin pääsee yllättämään, niin eipä hätää, allasbaari palvelee janoisia uimareita. Lippuna/pukukaapin lukkona toimiva ranneke käy myös ns. piikkinä baarissa eli juomat maksetaan vilauttamalla ranneketta kassalla ja sitten kun on kotiin lähdön aika, niin koko summa maksetaan uloskäynnin yhteydessä. Valikoimista löytää vettä ja limua sekä lapsille ja lapsenmielisille supermakeaa jäähilejuomaa, toiset sanoo Slushie mutta täällä se on Krap (saa tirskua), makuina on vadelma (sininen) ja kirsikka (punainen), aikuisille löytyy kuoharia ja olutta. Kivana ylläribonuksena kaikilla uimareilla on mahdollisuus hemmotella itseään ilmaisella kasvo/kehokuorintanaamiolla joka koostuu laguunin veden mukana tulevasta mineraali- ja ravinnepitoisesta mudasta. Pänikästä kauhalla mutaa vaan nassuun ja n. 10 minuutin jälkeen vähän pesaistaan, niin on naama kuin uusi (vettä ei sitten kannata lotrata silmiin ja suuhun, se on oikeasti inhan suolaista). Oli ihanaa käydä laguunillakin ja kuinkas muutenkaan naama punoitti söpösti kuin pienellä porsaalla reissun päätteeksi, mutta oli myös posket pehmeät. Ehkä tykkään kuitenkin enemmän käydä Laugardalslaugin altaissa uiskentelemassa ja lillumassa, mutta Blue Lagoon on kivan erillainen elämys itsessän ja suosittelen käymään.

Samalla reissulla Ingan kanna käytiin myös vähän ajelemassa ja samalla pääsin näkemään vähän miltä se maailma näyttää kaupungin ulkopuolella. Ja voi pojat miltä se tosiaankin näytti, maisemat varsinkin Hafnafjördurin ja Blue Lagoonin ympäristössä on kuin olisi kuussa tai Mordorissa. Melkein odotti näkevänsä pari hobittia liftaamassa kyytiä Tuomiovuorelle, niin autiota ja terävien laavakivien täyttämää maisemaa saa hakea.

Kävimme katsomassa Reykjanesissa sijaitsevaa mannerlaattojen saumakohtaa, eli paikaa jossa Euraasian ja Amerikan mannerlaatat loittonevat toisistaan hiljalleen. Rotkon ylitse pääsee kulkemaan siltaa pitkin puolelta toiselle ja matkaa kertyy huikaisevat 18 metriä, leveys kasvaa noin 2 cm vuodessa.

Sitten siihen toiseen turistien must see-kohteeseen eli Golden Circleen, joka koostuu kolmesta kohteesta: Thingvellirin kansallispuistosta, Gullfossin vesiutouksesta ja Haukadalurin tuliperäisestä alueesta, jossa sijaitsee Geysir ja kaverit. Tarkoituksenani oli alunperin ottaa se perinteinen bussiajelu mutta Frida halusi päästä vähän tuulettumaan, joten päätimme sitten mennä yhdessä omalle kiertomatkalle. Sää ei tosin tahtonut olla meidän kanssa kaveri, retki meinaan ajoittui sopivasti samalle viikonlopulle kuin Suomessakin käväisyt Laila-myrsky, joka ilmeisesti otti täällä vähän vauhtia. Sunnuntaille ajoitettu matkamme oli siis vähän sateinen ja tuulinen, mutta vaatetta niskaan niin eipä paljoa haitannut.

Autoon siis ja ensimmäiseksi kohteeksi Geysir eli tuliperäinen alue, jossa sijaitsee juurikin se kuuma lähde, jonka nimi on synonyymi jokaiselle purkautuvalle lähteelle eli Geysir.

Valitettavasti vanha Geysir ei enää purkaudu kuin maanjäristysten yhteydessä, liekö syynä sitten ihmisten toiminta alueella vai ihan pelkästään luonnollinen tila. Alueella on kuitenkin toimiva lähde Stokkur, joka purkautuu tasaisesti noin joka 4-8 minutti. Aika villiähän se oli ja muutenkin alueella virtasi puroja, jotka näyttivät ihan tavallisilta viattomilta kevätpuroilta, jotka oikein kutsuivat että lykkää vaan sormesi tänne, kyllä tarkenee. Niinhän tarkenee juu, kun vesi on 80-100 asteista, ja muutama tavallisen näköinen lammikkokin näytti ihan kivalta, tosin siinä vaiheessa, kun näkee veden kiehuvan niin uskoo kyllä kylttejä. Nyt on pakko myös valittaa: ihmiset älkää ihan oikeasti viskoko niitä kolikkoja sinne veteen, siitä on olemassa ihan oma kielto infokylteissä, niin pakkoko niitä on sinne silti nakella? Kukas ne sieltä keittovedestä sitten pois korjaa? Alueella tuoksuu oikein raikkaalle, mädälle kananmunalle, joka johtuu kuumassa vedessä olevasta rikistä. Sama efekti on havaittavissa myös kaupungissa kun käy suihkussa tai pesee astioita, ei pidä heti pelästyä että nyt on vedessä jotain vikaa, se on ominaisuus. Valitettavasti vesi vaikuttaa myös kultaseppien työhön, sillä hopea tummuu äkkiä ja kuumaa vettä ei kannata hopeakorujen pesemiseen käyttää.

Mites ois jalkakylpy? Ai miks ei?/

How about a footbath? No? Why not?

Geysirltä matkamme jatkui kohti Gulfossin vesiputousta ja todella upea se olikin. Maa ikäänkuin repeää kahtia ja joki katoaa jymisevänä virtana maan uumeniin. Vaikka sää ei ihan suosinutkaan, niin ei se oikesastaan haitannut, oli melkein parempi nähdä vesiputous hieman sulaneena ja kuulla ja nähdä veden voima. Ilmeisesti kesällä pääsee kävelemään alhaalla sijaitsevaa polkua pitkin, mutta nyt kaikki kävelyreitit olivat inhottavan liukkaat ja jäiset, joten se saa jäädä nyt toiseen kertaan, jos joskus tulette talvella, niin kannattaa varata mukaan liukuesteet, ei koskaan tiedä milloin vesisadekeli yllättää ja keli muuttuu jäiseksi.

Loppupäivä kuluikin sitten ajelemalla pikaisesti Thingvellirin kansallispuiston läpi, ja sitten olikin aika palata kotiin. Kaikki jännät nähtävyyden ovat sopivasti ajomatkan päässä Reykjavikista, ja jos on oikein innokas niin voi vuokrata auton, mutta suosittelen melkein enemmän bussikuljetuksia. Tiet ovat välillä huonossa kunnossa ja keli voi olla yllättävänkin huono ja kovat tuulet tekevät välillä ajamisesta vaikeaa, joten jos tahtoo päästä helpolla, niin linja-autossa on tunnelmaa ja myös opas kertomassa kaikkea jännää faktaa. Vuokra-autot ovat täällä ilmeisesti lähes kaikki automaatteja, en tiedä löytyykö manuaalivaihteisia lainkaan, mutta hyvä tietää etukäteen jos ei ole ennen automaattivaihteista autoa ajanut.

Road trippin'

Well it finally happened, I got the nasty seasonal flu, that has been siculating the world. Don't know if this is local variety or something my landlady brought back as a souvenir from her trip to Finland, but it's nasty. The only good thing with this is that now I have all the time I want to spend writing my blogs so Yippee?! As promised this blog entry is about my road trips to see the must see locations for every tourist visiting Iceland: the Blue Lagoon and the Golden Circle. 

The Blue Lagoon is located about 40 minutes drive away from Hafnafjördur and you can get there with your own car or get a bus, even straight from the airport if relaxation is what you want after your flight. There are many buscompanies that arrange daytrips to the lagoon and you can choose from variety of trips containing activity for the whole day and then the grand finale is the lagoon. The Reykavik Excursions I gues are the most frequent used bus company to get to the Lagoon and back, they provide a package deal that ingludes the bussfare and admission in to the Lagoon. At the Lagoon you can choose from the basic swim and relax package to a very luxurius pampering experience with dinner and coctails, the price varies from 35 euros to 165, you pick and they deliver. Kids 8 or younger are to wear floaters you can borrow from the ticket sale and they are usefull, the water is (164 cm tall and husky)  about to my armpits and there are shallower areas, but it is tiring for kids if they can't reach the bottom. There are benches under water to lounge and beaches to relax but otherwise it's just walking arround and enjoying the warm soak you get. Keep in mind that the pools are outside so if it's wondy your ears can get a bit chilly. The bottom is covered with stuff... apparently there is some vulcanic sand and then there's some of the same mud you can put on your face on the bottom, it feels you guessed it, just like walking in a muddy lake bottom but only warmer mmm mm my favorite feel. There can be some rocks at the bottom but nothing you can't handle and all the pool walls have calsified? crystallized? white stuff that has been formed there naturally, my guess that it's salt, so they are naturally coated nice and smooth just like Disco Stu.

Then to the water: it's nice and cosy, 37-40 celsius and salty, really really salty and milky blue. The water comes from the ocean throught under ground crevises and it gets heated and treated on its way to the surface. The water contains minerals, algaes and all other nice things so it's super nice to the skin, you get younger and prettier just by floating arround. The only thing the water isn't good for is your hair, they provide conditioner for you to put on before you get to th pool in the shower room and you should deffinetly use it to prevent getting all frizzy afterwards. They also have puckets filled with the natural exfoliating/pampering mudmask for everyone to use freely at the pool. Just skoop some goop from the bucket to your face and hey presto 10 minutes later you get the peachy skin. The water is again salty, so don't get it into your eyes or mouth while washing. There are steamrooms and even a real Finnish style sauna for you to relax but unfortunatelly somebody had trashed the bucket so there wasn't any water for throw on to the rocks, what a bummer. 

What to do fi you get thirsty and hot? Well you go to the pool bar and grab a Krap, that's Icelandic Slushie for you (okay I snickered too). You can "pay" your purchases with the wrist band you use as a key to lock the locker room closet, just order what you want, place the band on to the reader and pay the tab you have on your way out. They have water, Krap and sodas for the kids and the adults can get beer or some bubbly to enjoy while still sitting in the pool. 

It was a great day, I went to the Lagoon with Inga and her daughter and we spent the girls day out just relaxing and enjoying our time. The mud mask really made my skin soft and glow, I looked like a little pigglet, so hot. Allthough it was nice and so relaxing I must admit that I like going to the pools at Laugardalslaug better, dont ask why, guess it's just less growded or something. Afterward we went to see the surrounding area of Reykjanes and oh boy it was something else. It's so weird to see yourself the moon like desolace you have heard about, it's like walking into Mordor, just waiting to see Frodo, Sam and Gollum hitchiking a ride to the Black Gates. We went to see the rift between the continental plates, you can also go and have a diving experience in Thingvellir was, it and swim through the canyon that separaters European and American continents. The one in Reykjanes is on dry land and they have build a bridge over the small "canyon", it's 18 meters wide and grows 2 cm a year.

I went to see the Golden Circle last weekend with my boss Frida, who wanted to get some fresh air before the big move happens. The Golden Circle consists of three separate sites: the Gullfos waterfalls, Thingvellir Nationall Park and the geothermally active plains of Haukadalur where you can find Geysir ad Stokkur. You can also go and have a guided buss tour so no need to rent your own car, because the roads can be in bad shape during the winter months and give some trouble to the inexperienced drivers.
We experienced some rain and wind, the residues of the winter storm they named Laila in Finland, she was here first :) but it wasn't too bad. First we went to see the geothermal area and Geysir, who sat in his dormant state i bit further away. It doesn't erupt regularely anymore, only after earhquakes, no one knows for sure why, but there is always speculation going on werther it's

 Good ol' Geysir, youre still 

awesome evethough you don't

erupt anymore

because of the soap they used to "help" it to erupt or just earthquakes re-aranging the tunnel systesm. But luckilly for tourist there is a live hot spring called Stokkur, who sputes hot water into the air in 4-8 minute interwalls. You can also see some innocent looking pools and small streams of water just beconing you to get your little toes in, but the signs and seeing the water boiling will tell you their seiren calls are all lies, it's about 80-100 celsius in there, yieks. (A small rant before we continue: Stop throwing coins into the hot pools! They have sings that say it too, so why do people keep on doing it anyway? Who's supposed to clean them? Your mom?) You can sense the vulcanic presence by smelling the delighfull aroma of rotten eggs or sulfur in the breeze, just like in the city when you get a shower. There's nothing wrong in the water, just a bit smelly thats all, but it gives us jewelry makers a lot of trouble. The silver doesn't like sulfur so if you want to wash it you need to use cold water and cold citric acid or they will turn black.
Next stop on the girls road trip was the Gullfos waterfall and Holy Cow it was amazing! The rain had melted some of the ice away and the water was like steel as it roared between black

rocks rushing into the deep canyons scultured by time and sheer force. Talk about Mother Nature at her best. I need to come and see it again during summer or maybe autumn because then you can go and walk on the path winding just on the edge to ravine, now it was closed for obviouse reasons, it was icy everywhere you went because of the rain.
We spent the rest of the day just by driving around the National Park, but because we got a bit wet at Gullfos we just stayed in the car and admired the cenery. It it beautiful, so different and yet somehow so familliar, you can see the similarites with the nature of Lapland and Iceland. Hard to describe them I guess, you need to come and see the wonders yourself.

Makuelämyksiä

No niin, jospa taas vihdoinkin ottaisi näppäimistön kauniiseen käteen ja kokeilisi jälleen kerran käyttää tätä Bloggerin normaaliversiota, mobiilisovelluksella ei saanut muuta aikaan kuin lievään halun heittää tabletti seinään, mutta se on ihan normaalia :).

Warning: Wall of text/ Varoitus: Nyt juttua taas riittää

Viime viikolla pääsin maistelemaan vähän Islantilaisten perinteisiä herkkuja eli nyt päästään siihen osioon josta saatoin alkupään tekstissä puhua eli nyt tulee sitten niitä jännempiä ruokia. Täällä vietetään juurikin näihin aikoihin eräänlaista keskitalven juhlaa eli Thorrablóttia, jolloin ihmiset syövät perinteisiä liharuokia, mitä ennen vanhaan syötiin ihan yleisesti eli Thórramatur (luultavasti kirjoitetaan noin suomalaisilla aakkosilla, joku viisaampi voi valistaa jos kirjoitin väärin). Nämä ruoat ovat siis ajalta, jolloin ihmiset olivat köyhempiä ja ruoaksi käytettin kaikki, mitä teurastuksen yhteydessä ruhosta lähti irti ja koska ruoan säilyttäminen oli hankalempaa ilman moderneja kylmäsäilytystiloja, tulivat muut keinot hyvään tarpeeseen. Lihoja savustettiin tai säilöttiin hapattamalla, kaloja kuivattiin ulkona tai kuten jo pelottelin, hain lihaa valmistettiin ensin hautaamalla se maahan noin puoleksi vuodeksi "tekeytymään" jotta lihassa oleva urea vähän vähenisi syömäkelpoiseksi. Tämä erikoisuus on nimeltään Hakarl ja sitä saa kaupoista jos tahtoo kotiin ostaa isomman satsin tai muutamasta ravintolasta snapsin kera, luultavasti vielä menen kokeilemaan ko. "herkkua"

Kaupoista ja ravintoloiden ruokalistoilta löytääkin siis juuri nyt seuraavia kulinaristisia erikoisuuksia kuin paistettua lampaan päätä eli Svid, lampaan päästä valmistettua hapatettua hyytelöä, Varsinais-Suomalaisittain eräänlaista hapanta alatoopia eli Súr Svidasylta, lampaan ja naudan maksasta valmistettua maksamakkaraa eli Lifrapylsa, sitten ihan suomalaisillekkin tuttua sianlihahyytelöä tai alatoopia eli Grisasylta ja sokerina pohjalla: hapatettuja pässin kiveksiä eli Súrir hrútspungar.

Näitä sitten vaan kaupasta/
When shopping, look for these

Viime viikon perjantaina koitti siis hetki, jota en tiennyt odottavani, Audunn piti lupauksensa ja toi töihin lounaan alkupaloiksi vähän porramaturia maisteltavaksi. Edellä mainituista herkuista lautaselleni päätyi siis lammasta kahdessa eri muodossa, possun alatoopia ja maksamakkaraa, kyytipojaksi luulin saavani omenasosetta, mutta se paljastuikin myöhemmin lanttusoseeksi, yllätys! Kaikkia tässä vaiheessa tietenkin kutkuttaa että maistoinko kiltisti kaikkea ja miltä ne oikein maistuivat? Kyllä, olin reipas ja otin vähän lisääkin.

Syömään!/
Din din!

Pässin kivekset no niin no, ei pahaa sinäänsä, makua voisi kuvailla sellaiseksi happamaksi, vähän kuin olisi piimää syönyt? juonut?, ei ihan kamalaa kuitenkaan. Suolaa olisivat kaivanneet ja itse olisin varmaan paistanut voissa ja lisännyt vähän yrttejä ja pippuria niin varmasti makuelämys olisi erillainen. Hapan lampaanpäähyytelö oli hapanta ja maistui lampaalle, eli suomalaiseen tyyliin sanoisin sen maistuvan vähän villasukalle, mutta lammasta ei ole tullut kotona oikeastaan koskaan syötyä ja se vaatii kyllä totuttelua. Ehkä juuri tämä lammashyytelö aiheutti eniten vaikeuksia, siihen kun siis ihan oikeasti laitetaan kaikki mitä päästä lähtee ja hapan villasukka ei oikein ole suosikkimaku. Tässä kohtaa on hyvä tunnustaa että pienten lasten tapaan en pysty syömään kunnolla ruokia, joiden suutuntuman koen epämiellyttäväksi ja herkkä

Enne: Nyt vielä naurattaa, kohta
maistetaan pässin kiveksiä/
Before: Well this is funny, I'm going to
eat testicles

makuaisti tähän yhdistettynä on toosi hauskaa. Fridalla ja Audunilla ainakin oli hauskaa seurata mun ilmeiden vaihtumista ruokalajin mukana. Seuraavaksi lautasella olivat enää jäljellä possun alatoopi ja maksamakkara ja alatoopi oli oikeasti tosi hyvää. Ihan saman makuista kuin mitä suomalainen alatoopi, eli jos on joku lihahyytelön ystävä, niin Islannista saa ihan samaa tavaraa. Maksamakkara taas ei ollut minun makuuni, lampaan maku paistoi aika vahvasti läpi vaikka joukossa olikin naudan maksaa tasapainoittamassa lampaan maksan väkevyyttä. Toisaalta veri/maksaruoat eivät vaan uppoa kunnolla muutenkaan, liekö syynä liian vahva maku vai ettei kroppa vaan yksinkertaisesti kaipaa verta vahvistamaan yhtään ylimääräistä settiä ja aiheuttaa siksi kevyen hyiyökensyö-reaktion, kuka tietää. (Oon vaan liian nirso, myönnän.)

Jälkeen: Ei naurata enää..
paitsi että nauratti/
After: Not so funny anymore eh?
Except it was!

Koska olin kiltti ja söin kaiken tai ainakin melkein, sain jälkiruoaksi Fridan laittamaan Kookoskalaa ja voin todellakin suositella lämpimästi kaikille paikallisia kaloja, erityisesti koljaa joka on tällaiselle kalan epäfanille sopivan mieto makuelämys. Toivottavasti en pelotellut liikaa omilla kokemuksillani, suosittelen ainakin maistamaan kerran näitä erikoisuuksia jos vaan tilaisuus tulee eteen, kiusaammehan mekin turisteja mämmillä ja saunalla, nyt tuli sitten koettuna sama täkäläiseen tyyliin ;).

Thórramaturin lisäksi pääsin testaamaan kahta muuta paikallista ruokaa, perunamuusia ja lihakeittoa. Joku jo ehti hihkaista että noitahan saa suomestakin, mitäs erikoista tässä nyt sitten on? No perunamuusiin laitetaan sokeria, siis ihan kunnolla ja ei suolaa ollenkaan, vinkeän makuista voisin sanoa. Perunalaatikon ystävälle ei niinkään vierasta, mutta perunamuusi on muusia vasta, kun siihen on lisätty sopivasti suolaa ja flänkäyksellinen voita, sillee kuin äiti aina tekee. Lihakeitto oli muuten ihan täsmälleen samanlaista kuin se kuuluisa äidin lihasoppa, mutta maustepippurit puuttuivat ja lihana käytetään lammasta eli lampaanlihakeittoa. Suosittelen oikeasti ihmisille enemmän lampaan lihan syöntiä, sillä itselläni on aika paljon vaikeuksia tottua lampaan ominaismakuun, mitä ei kuulemma Islantilaisessa lampaassa edes pitäisi olla. Täkäläinen lammas on puhdasta ja kuulemma luomumpaa kuin suomalainen luomu, ja erikoisinta lihasta tekee sen valmis suolaisuus, päkäpäät kun laiduntavat suolaisen merituulen tuivertamilla laitumilla ja saavat ruohon mukana pienen suola-annoksen, joka siirtyy vähitellen lihaan.

Jotta ei mene ihan vaan paikallisten perinne- ja kotiruokien päivittelyksi, käväisin myös testaamassa keskustan ravintolatarjonnan. Edellisessä kirjoituksessa olenkin jo maininnut että variaatioita löytyy crepeistä hamppareihin ja onhan täällä myös oma raaka/vegaaniravintolaketju nimeltä Glo. On muuten tullut maisteltua pariin otteeseen ja voin suositella ihan kaikille, lihan ystäville löytyy kanaa että ei ihan heti tarvitse vieroitusoireita alkaa potemaan :). Yksi löytyy tästä ihan läheltä Hotelli Hiltonin kupeesta, yksi keskustasta Laugavegurilta ja kolmas Hafnafjördurista, samasta rakennuksesta löytää myös Hafnafjördurin kultturikeskuksen/museon eli kulttuuria ja kulinaarisia elämyksiä sieltä.
Perjantaisen Thórramatur-session jälkeen hurautin bussilla keskustaan ja koska nälkä alkoi ilmoitella itsestään, päätin syödä jotain kivaa ja hyvää ennen ruokakauppaan menoa. Mikään ei aluksi oikein heti iskenyt ja vaeltelin aikani Laugavegurilla ja lueskelin ruokalistoja, ranskalaista? eeii, hampparit? nnoo eiii,

Keittoa leivässä :)/
Soup in bread

mitä mää söisin, emmää tommost... Sitten tuli vilu ja vielä kovempi nälkä ja vastaan tuli Svarta Kaffid ja totesin että hei, miks ei, tuulee, on vilu ja kohta syön vaikka porramatia uudestaan jos en nyt mene jo jonnekkin. Svarta Kaffid on täällä tullut kuuluisaksi leivän sisällä tarjottavasta keitosta, siis ihan oikeasta pienehköstä tuoreesta leivästä koverretaan sisustaa pois ja kolo täytetään kuumalla keitolla, ainoa astia on leivän alla oleva puulautanen. Nyt oli vaihtoehtoina Meksikolainen lammas/nautakeitto tai Italialainen vihanneskeitto ja koska jostain se lampaaseen totuttelu on aloitettava, niin päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon eli lihasoppaan (päivisin on muitakin ruokia listalla kuten burrittoja ja tietysti päivän keittoa, mutta nyt illalla oli pelkästään keittoja tarjolla, toim. huom.). Oli muuten hyvää, sopivan tulista ja leipä tuoretta, tuntui että jäsenet sulivat ja keitto pysyi leivän ansiosta pitkään kuumana, 5/5 sanoisin, turhaan eivät ole kehuja saaneet.
Lauantai-iltana iski tietoisuuten että on lauantai ja jotain olisi mukava tehdä turistireissun jälkeen (mitä se oli, siitä lisää myöhemmin koska tää juttu vaan venyy ja vanuu jo nytkin). Nyt oli siis aika viimeinkin sivistää itseäni ja mennä syömään ihan oikeaa, kunnollista sushia, en siis ennen ole syönyt joten nyt jos koskaan, sillä näköjään viikon teema oli uusien makuelämyksien hankkiminen. Reykjavikista saa sushia muutamasta eri paikasta, on ketjupaikkaa ja keskustassakin ainakin kaksi eri vaihtoehtoa, joista toisesta olin lukenut eräästä lehdestä ja

Sushi! Vähän on tumma kuva, ei
kehannu käyttää salamaa/
sorry about the picture cuality
I didn't want to use the flash and
disturb other people

kiinnostus heräsi. Paikan nimi on Sakebarin ja sen voi löytää Laugavegurin ja Skolavördustigurin risteyksestä keltaisesta talosta, raput ylös vinttikerrokseen ja äkkiä oletkin Japanissa :). Sakebarinin valikoimista löytää sushia monella eri variaatiolla ja tyylillä ja nimensä mukaisesti tietenkin sakea. Valikoimaa riittää ja listalla on yllätyspulloja eli henkilökuntakaan ei tiedä sisällöstä muuta kuin että sakea se on, etiketistä ei vaan ota selvää. Tilasin maistelumenun eli kokki kokoaa annokseen 13 sopivaa makupalaa kokeiltavaksi, hinta oli 2250 kruunua eli 14,95 euroa, hintavertailua ei pysty kokemusten puutteessa tekemään, mutta hyvää oli. Raikasta ja erilaista, mustekalaa, tonnikalaa, kahta eri lohta, mysteerirullia :) mutta oikeasti tykkäsin. Ennakko-odotuksena oli että maistuisi enemmänkin kalalle, siis sellaiselle tunkkaiselle ja mutaiselle, mikä aiheuttaa eniten inhoreaktioita itselläni mutta ei sentään, kala oli raikkaan makuista ja taatusti tuoretta. Jälleen kerran 5/5, käykää ihmeessä kokeilemassa ja on vielä pakko päästä uudestaan, ehkä ensi kerralla maistan jotain sopivaa Sakea :).
Nyt meni ihan syömiseksi koko teksti ja tuli muuten vissiin myös romaani samalla, ei kai haittaa? ;) Ja sitten same in English with a feeling.

Icelandic Cuisine

I seem have some trouble to be more frequent with my blog but it isn't always easy to be me, especially when you're using a pad instead of a normal computer. The Blogger that I'm now using is meant for a regular computer so it's not that well suited for this kind of use but the mobile app was even more gludgy and nerve tensing than this, so it's either this or message in a bottle system so... 

This text is all about eating, nice things and some not so nice but still interesting things. As it is February in here and this is the time of year in Iceland when people want to look back to the time when life was more simpler and the food was even simpler. It is the time of Thórraplot, a vinter festival period when people eat food from the ye olden days, when the land and it's people were poor and they needed to use some ingenuity to prepare the everyday meals. This meant that when an animal was slaughtered you used every part of the carcass from the skin to the bones. The preserving food part was a tricky part when you don't have the access to the modern appliances, so people used other kind of means to make the food stand against time and decay. Fermenting, smoking, drying and even sometimes rotting were the ways to keep meat from going off. 

During this time of Thórrablot you can find the special foods, called Thórramatur in the stores, some restaurants and even at workplaces, it's a bit like we have the Christmas dinner, or Easter etc. The most common varieties are the seared lambs head or Svid, a meaty soured jelly made from the said head or Sur Svidasylta, putrid shark or Hakarl, dried fish with butter or Hardfiskur, liver pudding/sausage/pate or Lifrapylsa, then there's the something familiar for us Finns as well: jellied pork head or Grisasylta and last but not least the one, the only, soured rams testicle or like the locals call them Súrir hrútspungar. All these and much more in your local stores and restaurant near you, just ask for Jóse at the door and if you order now there will be some local beverages available just in mere price of 9.95$. (I'm having too much fun writing this...)

Anyway, my lovely employers wanted me to get the real taste of Iceland and on last weeks friday, well one week ago (somebody's been slacking with the writing) Audunn came to work carrying a bag filled with goodies. There was some rams testicles, soured lambs head jelly, the liver pate of course and some jellied pigs head aswell. On top of these there were some pureed rutabag or swede, my first thought was that it was apple sauce but still, it was quite nice. Now to the most waited part: the tasting of things! I was a good girl and tasted everything and even took some more some of them, and I do recommend everybody to try these food themself, don't get scared from my experiences, you can always at least try everything once, now that being said I have some issues with foods. I don't like eating things that taste "wrong" because I have quite sensitive taste buds or have "weird" textures, like when steaks sometimes have sinews or something else "hard", "weird", "mushy" in them and I'm done eating after that bite.

 The rams testicles were interesting, they didn't realy taste too bad, sour but not too bad, fry them in butter, put some salt, herbs, garlick and pepper on top and they'd be quite nice. The most tricky ones were the lamb, both the jellied head anf the liver pate. The jelly just tasted sour and well, lamb and the liver pate had a strong taste of lamb and liver, allthough it had some beef liver in it to balance the strong taste. I'm not that used to eating lamb, I think it's a Finnish thing but I can sometimes taste the wooly aftertaste in the meat and also eating liver/offals isn't just for me. Don't know if I'm just being too picky eater or my body just doesn't need the extra iron from the food because I have nice and thick blood (vampires, call me) because sometimes I get the "NO" reaction just from one taste.  The one thing I liked the most was the jellied pigs head, it tasted just like the ones you can get in Finland and my grandmother used to make it aswell. These were just the apetiser, I had some nice coconut fish that Frida had made for luch as well, and I can recomend the local fish highly to everyone. Especially the Haddock is a great mild tasting fish, an easy starter for those of us that have had some bad experiences with fish in the past and don't like it that much, you'll be pleasently surprised.

The Thorramatur weren't the only tradittional foods I've tried here, I've also had the opportunity to taste some meat soup and mashed potatoes as well. Yes, I know they don't sound that differnt from the Finnish foods but hear me out. The soup is basicly the same that we're all used to have, but the meat used here is lamb and maybe the spices they use here are a bit different, but all in all it's the same. I really need to start eating the lamb more often, especially the local meat is exelent. Audunn told me the local sheep forage on natural meadows, free from pesticides and chemicals and the meat gets its unique natural saltines from the grass that has been "gently" brushed by the salty sea breeze. Then to the mash, it's sweet, really, Icelanders make it with sugar instead of salt and butter that we are used to make. It's weirdly good, tastes a bit like the potato pudding/casserole we make for Christmas, but I do like the "normal" mommys buttery and salty version better.

I've also been eating out, and like I've stated earlier you have a variety of restaurants to choose from, will it be crépes, hamburges, Hakarl or even vegan/raw food, there's a place to go. For the vegans heres is actually a real chain of restaurant called Gló, which server raw/vegan/vegetarian food and also chicken for us die hard meat eaters, who just can't live with out their daily fix. There are three Glós in Reykjavik, one just nearby me next to Hotell Hilton, one in down town on Laugavegyr and one in Hafnafjördur, in the same building with the citys culture center/art museum.

On that Friday I wanted to have something other nice stuff than just Thorramatur, so I headed down town. Then there was the hardest part, what do I want to have? French? well I dunno, kinda, maybe, no, a burger? naaw maybe not, I can't deside and its cold and I'm starving! Dam you reasons for making it so har! I walked down Laugavegur, hungry and cold (I'll get my small violin) and then I just desided that next restaurant and it shall be it, and a good choise that was. I wandered in to Svarta Kaffid, a local restaurant famouse for their speciality: the soup in a bread. My first choise was to get the burrito, but apparently they serve only the soup in the evening, or that was the case then. That days specials were Mexican lamb/beef and Italian vegetables, and as lamb is going to be my new friend here I went for the meat variety. It was just what I needed, it was tasty, spicy to warm your limbs from the cold wind and the bread was fresh and kept the soup hot a long time. And yes, it was served from hollowed bread sided with butter, the only dish was the spoon and the plate it was on. Deffinetly something to try out yourself if you ever have a chance, I give the Svarta Kaffid 5/5.
On that Saturday I realised that it was in fact Saturday and I wanted to do something fun after some tourist stuff (I will tell you all about it soon ish). As I've never had any real sushi and that week was all about eating new thigs I desides to grap my stuff, put on my fancy face on and head to a place I had read on a magazine: Sakebarin. You can find it from the corner of Laugavegur and Skolavördustigur in a small yellow house, just take the stairs to the third floor and tadaa, you're in Japan! They serve a variety of different sushi and other japanese foods and you guessed it, sake as well, the list is long and apparently you can even get shot of mystery sake, no body knows what it is, because they can't read the labels, but it's sake. I took the sushi for one which contained 13 different bites chosen by the cheff, the price was 2250 kronas or 14.95 €, don't know if it's expencive or nor 'cause I've never had any in Finland but it was good. I don't like fish that much and especially the raw fish got me suspisious because I want my fish as fresh as possible and I hate it when fish tastes like mud or just old, but the suhsi was fresh and light tasting. I think I've started to like all the stuff I thought I hated, what's happening? Am I getting all grown up? Quick, to the Netflix, I need to watch some Spongebob Squarepants!

Thats about all I've been eating lately, you'll be hearing some more about my journey so far soon. Kisses and bye.

Kultakuumetta?

Miten kuvailisin mennyttä viikkoa? Touhukkaaksi varmaankin, tuntuu että töissä tuli tehtyä vaikka mitä ja vapaallakin on äksöniä riittänyt sopivasti, mutta voin kirjoittaa ihan oman sivullisen siitä, muuten on taas teidän riemuna liikaa luettavaa. Eli keskityn nyt tässä kertomaan töistä ja jätän muut jutut toiseen kertaan.

Eli eli... istutin kiviä korvakoruihin ja uusin yhteen sormuksen kiven, Turmaliini ei oikein tykännyt kiillotusrummusta ja se oli pakko vaihtaa Zirkoniin (CZ). Lisäksi aloitin suurentamaan sormuksia, joihin ensi viikolla pääsen istuttamaan kiviä.

Sitten sain vähän lisää romukultaa leikikaluksi, tällä kertaa niinkin erikoisilla pitoisuuksilla varustettuna kuin 916 ja 875 eli 22 ja 21 karaattia. Aasian maissa taitavat olla aika paljon enemmän suosittuja pitoisuuksia kuin Suomessa, kulta on "keltaisempaa" jotenkin vähän epätodellisen väristä, feikki-kultakoruissa törmää samanlaiseen väriin. Lisäksi ne ovat pehmeitä, sorminkin sai väännettyä sormusta kuosiin, ja juottaminen oli aikasta mielenkiintoista puuhaa. Käytin "väärää" juotetta ko. pitoisuuksille eli 14 karaatin pehmeää juotetta ja kappale oli itsessään 21 karaattia, mutta saan kai synninpäästön jos totean että kuka pitää varastossa kalliita juotteita sellaisille materiaaleille, mitä ei edes tulla käyttämään kuin seostamiseen materiaalin valmistuksen yhteydessä? Tuli aika jännä efekti vastaan tuossa juottamisen aikana, itse sormus ehti hehkua kirkkaan oranssina ja hetken jo pelkäsin sulattavani koko höskän, mutta juote ei edes sulanut vielä. Luulisi menevän toisinpäin kun juotteen pitoisuus on kuitenkin eri kuin itse materiaalin ja siksi sen pitäisi sulaa ennemmin, tai jotain... (note to self: lue lisää materiaalioppia). Tosin samanlaista tapausta ei tullut vastaan enää muiden kanssa joten liekö yksittäistapaus tai sitten vaan tein jotain väärin, luultavasti jälkimmäinen on paras vaihtoehto.

Yhteen sormukseen vaihdoin osan runkoa toisesta sormuksesta, vanha kun oli kulunut jo niin ohueksi, että sitä ei enää olisi kannattanut vain juottaa uudestaan kiinni ja juottamista varten olisi sauman kohtaa varten pitänyt siistiä materiaalia ihan liikaa ja sormuksen koristeellinen päällystä olisi mennyt samalla pilalle (joku oli siis ottanut sivuleikkurit ja katkaissut rungon sievästi nips naps ja vielä ihan huonosta kohdasta jos joku olisi sitä halunnut lähteä korjaamaan, kiva kiva hei). Koska "varaosa-sormuksessa" oli koristeellinen kuvio päällä, päätin tehdä siitä riipuksen, sillä kuvio oli nätti ja koska voin :). Lenkin sain tehtyä saman sormuksen osasista, kuvio nimittäin lepäsi eräänlaisten "haarukoiden" varassa, (hienosti selitetty) ja niistä sai mukavasti sopivan pituisen pienen pätkän valssattua lenkkiä varten.

Lisäksi sain kokeilla ketjun korjausta kahdella eri ketjulla, toinen oli Venetsiaketju ja toinen eräänlainen litteä Käärmeketju. Pienten ja ohuiden ketjunlenkien paikoilleen saaminen on muuten tosi mielenkiintoista hommaa, tuntui että kädet loppuu kesken ja juottamisen kanssa sai olla tarkkana ettei sulattanut koko ketjua samalla. Nyt meni ihan hyvin ja saan kuulemma katkoa ja korjata samaa ketjua vielä uudestaan, jotta varmasti saan harjoitella sitäkin puolta lisää.

Siinäpä sitä työviikkoa taisi ollakin jo ihan riittävästi, taisi kultakuume päästä yllättämään :). Koitan saada liitettyä kuvia tähän myös, mobiiliversio on kokeilussa joten mitä tahansa voi tapahtua. Jossain vaiheessa taidan ottaa projektiksi kertoa, mitä muuta jännää olen tehnyt ja varsinkin syönyt.

Gold me hearties!

Soo this week has been eventful, both in work and otherwise. It might be better for me to write two separate entries about them, because otherwise there will be a wall of text and nobody likes them. So this text is about my work week and later there will be something completely different.
Anyway this week has been all about seeing stones, making rings bigger and playing with gold, gold! GOLD!!! Sorry about that... ahem. As I was saying, I got to set stones to a bunch of earrings and I also replaced one stone to a ring, Tourmalines don't like polishing drums that much so it needed to be replaced with a Cubic Zirconia.

Also Frida handed me some more scrap gold she had acquired and courage me to play with them. These were different to the ones I had my go with last week, since they were 22 and 21 carats, completely new material to me. The usual ones we use in Finland for jewelry are 18 and 15 carats so these rings gave me completely new experiences. These type of material are used mainly in the Asia, don't know if it's to do with the colour and "purity", but to my eye they seemed a bit strange. The colour is guide yellow, so vivid that it is similar to those fake jewelry you see sold in bazaars for gullible tourists. Maybe not to my taste but who would turn down some good ol' practice when the opportunity comes?

The gold was soft and soldering one ring gave me a surprise, it started to glow in bright orange, like almost melting before the solder even had the opportunity to melt. That shouldn't be the case, but I admit that as a beginner I might have heated it from the wrong place or something. I also used the "wrong" kind of solder as it was meant for 14 carats And hat should have melted before the piece started to glow that bright. Professionally speaking you should always use the equivalent carat solders to the piece you are working with, because you are tampering the materials purity by using either lower or higher carats than you should. But, if you are going to melt the pieces anyway and don't use them so often anyway so why buy expensive solder etc to sit idly in your storage, you'll never going to use them anyway.

I repaired one ring by taking a piece of the shank from another and soldering it to the first, making it stronger and "new". Re-soldering the old shank back to its place would have been impossible as somebody had taken some sidecutters and just cut the shank from such place that it almost rider the rings floral ornament on the top. So one new shank and a little filing later I had a repaired ring you couldn't tell it had something done to it in the first place. Yay me! I used the leftovers from the spare part ring for a necklace, as it had a pretty ornament on top and it seemed to be a nice thing as a necklace as well. I used a part from the  little "fork" that the ornament used to sat on and made a link from it to be soldered on to the ornament.

Then I played with some chains and learned how to repair them as well, the gold chains especially are worth the effort. The ones I repaired were a Venice chain and the other was some type of a "Snake chain?" don't know it that's the right terms but anyway. The Venice one was a bit tricky as it was so thin and dainty and the constructive links were so small that it felt like I needed a extra pair of hands just to get the links back together again. And the soldering also had it's own tricks, to get the solder melted and running and not the chain itself, but with good instructions from Frida I succeeded (insert victorious fanfare here).

All in all it has been quite interesting and educational week, you'll find out the interesting part later, when I get the inspiration and time for writing about it. Hopefully I get some pictures attached to this as well so you don't need to really only on my ramblings about things.

Arkista aherrusta

Kuten jo nokkelimmat varmaan huomasivatkin, pääsi aloittelevan blogaajan suurin vihollinen eli laiskuus yllättämään viikonlopun aikana ja blogipäivitys vähän venähti näin loppuviikolle. Lisäksi vetoan teknisiin ongelmiin, tietokoneelle suunnattuja kirjoitusohjelmia on hankalampi kesyttää täppärille, meikäläisen lempeä ja rauhallinen luonne ei myöskään paranna tilannetta :). Viikonloppu sujui varsin rauhallisissa merkeissä, perjantaina ostettu kirja nenään kiinni, (Kirjakaupassa vierähti tovi, valinnanvaraa oli liikaa, varsinkin jos kirjallisuuden klassikot vähänkään viehättää mm. Moby Dick, Bronten sisaruksien tuotantoa, Danten jumalainen näytelmä, Shakespeara jne. jne. ja kaikki alkuperäiskielellä. Tällä kertaa arpaonni suosi Bram Stokerin Draculaa, saa taputtaa.)  hyvää syötävää ja peitto korville, sillä ulkoilmasta ei tehnyt oikeen kenenkään mieli "nauttia", päin vastoin keli oli paikallisenkin mittapuun mukaan varsin inhottava. Tuuli ns. riittävästi (etukenossa pääsi kävelemään kunhan muisti laittaa kiviä taskuun painoksi) ja satoi joko vettä, räntää tai kovaa, rakeista lunta, eli voi pojat että oli ihana keli. Länsituuli kuulemma pääsee mukavasti täällä puhaltamaan ilman sen suurempia esteitä, joten kivaa on ollut kaikilla. Lisäksi Youtube on ollut ystäväni näinä vaikeina aikoina, Shaun the Sheep tai kavereiden kesken Late Lammas on ollut kovassa katselussa, kuka sanoi ettei aikuiset saa katsoa lastenohjelmia, ja kuka kutsuu mua aikuiseksi?

Jaa mitä tuli muuten tehtyä viime viikolla töissä? No vähän sormuksia myyntiin ja viimeisteltyä edellisellä viikolla aloitettua koruja. Tiistain ja osan keskiviikosta  askartelin mahdollisesti valettavaksi päätyvän sormuksen kimpussa. Profilodun etupuolen jatkoksi piti valmistaa ja juottaa paikoilleen sileästä levystä tehty "selkä", mikä oli omalla tavalla haastavaa, sillä sormuksen koon piti säilyä ennallaan ja lopputuloksen tuli olla siisti ja harmoninen.
 Ja saatoin ehkä vähän leikkiä kullan kanssa :) jee! Fridan kätköistä löytyy romukultaa, eli vanhoja sormuksia ja ketjuja, joilla aloitteleva kultaseppä saa leikkiä ammattilaista ilman pelkoa asiakkaalle menevien korujen pilaamisesta, sulatettavaksi päätyvät joka tapauksessa. Pääsin opettelemaan ns. leipätöitä eli sormusten pienentämistä ja suurentamista ja harjoittelemaan kullan juottamista muutenkin. Lisäksi korjasin yhden sormuksen, jonka koristeellisesta pinnasta oli osa murtunut ja vääntänyt pois paikoiltaan. Eli melkein kuin oikea kultaseppä, melkein :). Tällä kertaa keltakultakin oli kiltisti, eikä tarvinnut hakea kirvestä kaveriksi, joskus on saattanut käydä mielessä ärräpäät ja kättä pidempääkin on kaivattu, kun keltakulta on pistänyt oikein urakalla hanttiin. Realistisempi ihminen toteaisi tässä kohtaa, että ehkä et vaan vielä osaa kaikkea kunnolla, mutta itse syytän materiaalin oikukasta luonnetta, niin sen täytyy olla.

Work work work

As the most observant ones might have already noticed the arch nemesis of every begginer blogger attacked me: the evil, the fiend, the "-I'm too lazy to write, I'll do it tomorrow". And the tomorrow is apparently Thursday, but I also have another good explanation at hand if somebody would want to hear it: technical difficulties. It's surpricingly difficult to use this program with a pad, when it's designeg to be used on a regural computer, and the mobile version isn't as good as it could be. So there, reasons!

As for what did I so this weekend? Well I stayed inside, because reasons again, the weather was a tad pit too unpleasant to stick your nose outside the door. Even the locals said that it was a nasty weather that was. It rained, or snowed or haled or just pick between them and the wind was so hard you needed to put an anchor into your pocket before going outside. Luckilly I had bought a book on Friday and read it the whole weekend, also Youtube was my trusty companion, oh Shaun the Sheep, you understand me and my childlike humour. The bookstores here BTW are niiiice, among the Icelandick literature there was a section for English books and oh boy where there books to choose from. Classics like Moby Dick, Wurthering Heights, Dante's Divina Comedia, Jane Austen, Shakespeare etc. etc. were beckoning me to buy them all, but this time I just gave Bram Stokers Dracula a chance to come home with me, a little bit of chils down your spine nerer hurts :). Armed with a good book, some snack and a warn fluffy blanket I was ready to face the weather, indoors :).

Last week at work was fun, I made a lot of rings to stock upp the upcomming shop and made a model fo a ring that may get casted someday, we'll see in the future. It was an interesting job to do, I needed to make a "back" to a strucktured ringshank from plain plate, and getting it to fit and everything was tricky. You needed it to fit to the pattern and also file it down so the ring will appear balanced, but it turned out good and maybe one day it will find its way to the casters workshop.

Frida gave me a bunch of old rings and chains made out of gold and told me to play with them, and not to worry about messing them up, she's going to melt them anyway. She taught me how to re-size rings, make them either smaller or bigger and I also played a proffessional goldsmith and repaired one ring that had a piece broken of from the top. To my surprice it was easy again to work with yellow gold, earlier it has given some trouble in such ways, that it may have crossed my mind to get a hammer and start dealing with it. Someone might say that my skills aren't developed so much yet and gold can be tricky at first for begginers to handle, 585 or 18 carat specially, but I know better. The gold is a mischieviouse little thing, it will taunt and tease you if you don't set it straight right away, yeah that's it, that's sound right. Skills shmills, I'll show you skills (get even bigger hammer).