Aika kuluu...

Niin siinä sitten taas kävi, että työharjoittelujakso on jo yli puolessa välissä ja tuntuu siltä että vastahan mä tänne tulin ja kohta on alettava ajattelemaan miten ne matkalaukut taas pakattiinkaan. Koska viime ja edellisviikko jäivät kokonaan raportoimatta niin on varmaan ihan hyvä idea, jos kerään tähän postaukseen yhteenvedon kolmesta viimeisimmästä työviikosta.

Näinä kolmena viikkona olen enimmäkseen istuttanut kiviä erilaisiin sormuksiin, riipuksiin ja muutamaan rannerenkaaseen. Lisäksi pääsin pikaisesti tutustumaan paikalliseen kultaseppäkouluun ja vilkaisemaan mitä täkäläiset opiskelijat oikein touhuavat. Toisen vuoden opiskelijat olivat juuri opettelemassa filigraania ja ekaluokkalaiset pääsivät nauttimaan medaljongin valmistuksen riemukkaista hetkistä. Valitettavasti kuvien ottaminen unohtui, mutta ennenkuin tätä tekstiä lukevat luokkakaverit ehtivät hakea hankoja ja soihtuja ja järjestää "hilataan Johanna lipputankoon-festarit", niin tarkoitus on käydä koululla vielä uudemman kerran ja silloin lupaan liimata kameran pikaliimalla kouraani.

Oman mukavan lisänsä tavalliseen arkiseen aherrukseen tuo ensi viikolla uhkaavasti lähestyvä muutto uusiin tiloihin. On ollut mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea pientä ja vähän isompaa järjestelyä on tehtävä, ennenkuin on aika pistää kamat laatikoihin ja siirtyä kohti uutta osoitetta ja uusia haasteita. Uusien tilojen remontti etenee hyvällä vauhdilla ja alkaa kohta olla jo loppusuoralla, joten ensi viikolla on varmasti jo kuviakin nähtävillä. 

On ollut mukava huomata tässä töiden lomassa, että varmuus omista taidoista on herännyt ja ihan kuin vahingossa sitä tekee ihan rutiinilla hommia, joita en olisi uskonut tekeväni tällaisella varmuudella ennen tänne lähtöä. Ilmeisesti mun itseluottamus on ollut täällä rantalomalla tai jotain, sillä huomaan että nyt alkaa se kuuluisa tekemisen meninki jo löytyä ja muka vaikeat jutut luonnistua. Totta kai tulee välillä sellainen olo että nyt tää on vaikeaa ja en mä osaa tehdä tällaista, mutta se epävarmuus on onneksi hävinnyt melkein yhtä nopeasti kuin on tullutkin kun on vain käynyt mielessään läpi tarvittavia työvaiheita. Frida on ihanan kannustava ja neuvoo tarvittaessa ja on oikeasti mukavaa tehdä töitä kun ilmapiiri on sopivan rentoutunut  ja rauhallinen. Kun vielä saisi lopputyön  osalta pään pois tyhjäkäynniltä niin tilanne näyttää jo suorastaan valoisalta.

Kuvat ovat sitten näemmä ihan päin sanonko mitä, mutta tähän on vaan ilmeisesti tyydyttävä sillä IT-tuki on sairaana (paranemisia sinne kotiin xoxox)/ The pictures are set a "bit" weirdly but we just need to live with it because my IT-support guy is sick (get well soon baby xoxoxo)

Sain korjata vanhan sormuksen

jonka runko oli ajan kuluessa 

katkennut/ I got to make a new

shank to a old ring

Ensin vanha runko pois ja uutta

tilalle/ we take the old shank off 

and make a new one

Valmista tuli/ All done 

Vähän väriä arkeen/ Let's
have some colour

Olen jopa tehnyt töitä ja minulla on

todistusaineistoakin/ Now I have proof

that I've been working 

(This is a staged situation

and has nothing to do with the text)

Rannerenkaita työn alla/ Makin' some
bracelets

Lisää ihania kiviä, nyt vuorossa

suosikki sinistä eli Mystic Topaasi/

 More colourful stones, these

are one of my favourites:

the Mystic Topaz, i just love the 

teal colour they have

Rannerenkaat saavat muotonsa/

Forming the bracelets

Time Flies

Time has really been in a hurry, it feels so weird to think that I just got here and now it's past the halfway point already. Soon I need to start thinking how to pack my bags again and how many Puffin plushies I need to buy to my family, Noo I just got settled in, I'm not ready for this! Since the last three weeks have just been running along and I haven't had the "time" (I blame Youtube, dircovering it was a BIIIG mistake...) write down a nice report about them so this is a combination of all of them. 

These few weeks have been all about setting stones to a variety of jewelry: rings, earings, necklaces, earrings you name it and I deliver, and it's been all about colours since it's winter and you need something to brighten up the dark days. I also had a chance to visit the local school for goldsmiths and to see what the students here are up to. The first year students were having fun time learning how to make a locket (I feel your pain, it can be tricky and stresfull) and the second year students were having filigree course( seven weeks just for filigree, me want!) and it looked amazing. Now it's time to make a confession: I forgot to take pictures... sorry? Now before my classmates go get their pitchforks and torches and arange a nice welcome home party for me at the airport lynchmob style, I promised to go and visit the school again later and make a documentary about it. Scouts honour (wait I wasn't a scout, oops, don't tell anyone I said that)

It has been so weird and exiting to just realice that Holy Cow I know stuff! I know how to do these things! I can do these things without even thinking about it twice, I just say Okay and do it and I love it. Looks like my selfconfidence was having it's beach resort vacation here, I always thought it was on a permanent vacations in Bahamas or something but here? Who would have known? Frida is so supportive and I really feel like my ocupational confidence is starting to grow again. I'm starting to feel like a real Goldsmith, the road is still long and filled with perils but now it feels like I've found my guiding star to follow and it feels so good. Just hoping that this will make things easier for me when I'm making my finall exam back home. I still haven't found my creativity yet, wonder if it's in Antartica or some other random place? If you happen to bumb into it can you tell it to call me or just to come home ASAP, I'd like to have a word with it...